Opiskelija-aktivismia ja muuta sellaista

Jätetään tällä kertaa alusta voivottelut sekä ohhottelut pois ja mennään asiaan.

Opiskelijat Leipzigissa ja ilmeisesti koko Saksassa ovat aktiivista porukkaa. Kevään aikana opiskelijat ovat järjestäneet mielenosoituksia ja vallata pamauttivat myös yhden uusista yliopistorakennuksista.

Seminaarirakennus, josta osa oli vallattuna pari kuukautta

Upouusi mensa yliopiston kampuksella keskustassa

Helin ja myöskin uusi hörsaalgebäude eli luentosalirakennus

Vessat ovat dramaattisen punaisia

Näkymä hörsaalgebäuden yli "avatun kirjan suuntaan".

Öö, olikohan tuo nyt sitten mensan seinä?

Mielenosoituksista suurin oli huhtikuun puolessavälin, ja tuolloin protestoitiin "yleisiä huonoja olosuhteita" vastaan. Olosuhteet eivät ole sinänsä mitenkään järkyttävän huonot - ainakaan nyt kun uudet rakennukset valmistuvat pikkuhiljaa - mutta tilan puute ja "bulimiaopiskelu" ovat studenttien hampaissa. Ensimmäiseen syynä on se, että opiskelijoita on liikaa - aivan liika. Varmalta lähteeltä - pubissa kohtaamaltani nuorukaiselta - kuulin, että Saksassa valtio tai osavaltio maksaa päärahaa jokaisesta aloittavasta opiskelijasta. Suomessahan yliopisto saa hillonsa, kunhan vatipää on saanut paperinsa käteen. Tämän vuoksi köyhät opinahjot täyttyvät vielä köyhemmistä nuorista. Ahtauden on saanut huomata kaikkein selvimmin paikallisen yliopistoliikunnan tiloissa. Muutaman kerran jopa marginaalilaji koripallo on vetänyt pienehkön salin niin täyteen, että ohjaaja on käskenyt allekirjoittanutta pitämään tunkkinsa. Jumppiin ja muille eri kursseille pitää ilmoittautua etukäteen netissä. Kurssit täyttyvät kuulemma muutamassa minuutissa, kun ilmoittautuminen käynnistyy. Siksi Helin ei päässyt jumppaan ja harrastaa nyt köyhän miehen kotijumppaa: musiikki soimaan ja hyppimään.

Massaluentoja ei ole kuulemma hirveästi, mutta pari, joita olemme päässeet todistamaan, ovat todella täynnä. Riittävän suuria saleja ei ole paljon, ja ne muutamat ovat melko vanhoja. Seminaareihin pääsy saattaa olla hankalaa germaaneille, koska ainakin joihinkin täytyy kirjoittaa virallinen hakemus, ja erittäin monet ovat hyvin pieniä - vain viiden opiskelijan seminaariin on kova tunku.

"Bulimiaopiskelu" ei kuulosta hyvältä, eikä se olekaan. Leipzigissa opiskelijoiden päivät ovat pitkiä, tenttejä hirveästi, niihin lukemista kammottavasti ja arvosanat järkyttävän tärkeitä. Mehän emme tästä liikaa tiedä, mutta rankalta noiden alkuasukkaiden elämä vaikuttaa. Yksi luennoitsija jopa päätti karsia tenttimatskuista noin 5o sivua protestien takia. Luettavaa ei jäänytkään kuin muutama sata. Silti kiva ele tohtorilta.

Eikä kandi-maisteri-uudistus ole sujunut hirveän kivasti Leipzigissa. Kreuzer-lehden mukaan opintojen keskeyttäjiä on edelleen paljon, eikä keskimääräinen opiskeluaika ole lyhentynyt (mikä yllätys). Toisaalta yhä harvempi opiskelija ehtii käydä vaihdossa opintojen aikana. Kysymyksiä herättää myös se, mahtuvatko kaikki kohta valmistuvat "uudet kandit" haluamansa yliopiston maisteriohjelmiin.

Vallatusta seminaarirakennuksesta ei ole paljoa kerrottavaa. Revarit valloittivat pienen osan rakennuksesta jo huhtikuussa, ja miehitys loppui jokunen viikko sitten. Siellä kokoontui päivittäin noin sata aktivistia "työryhmiin", joissa tehtiin...sormivärimaalauksia? Toisin sanoen - emme olleet mukana, joten ei tietoa.

Punaviinin ja hyvän...eikun ilmaisen koulutuksen ja solidaarisuuden puolesta!

Eräänlaiseksi opiskelija-aktivismiksi voi kutsua myös bileiden järjestämistä. Voihan? Joka tapauksessa paikalliset hallitsevat sen alan. Pari viikkoa sitten kävimme Campusfestillä, jossa oli miälettömästi porukkaa ja paljon (meille) tuntemattomia bändejä. Meininki oli hyvä, ja riemu virtasi. Parasta koko tapahtumassa oli se, että festari oli vallannut hervottomasti yliopiston tiloja. Lähes koko liikuntatieteellinen tiedekunta oli muuttunut jumalattoman kokoiseksi bilemöhkäleeksi, jossa oli miljoona baaritiskiä ja kolme-neljä diskoa. Lisäksi mensa - eli opiskelijaruokala - taipui kahdeksi diskoksi, ja pihalla oli myös ulkolava. Antaisiko Jyväskylän yliopisto Jyrockille L-rakennuksen ja koko kampuksen "pihamaan" Ilokiven lisäksi? Epäilen.

Festarifoliota liikuntatieteellisen tiedekunnan käytävillä

Kuvateksti on tässä tapauksessa täysin turha

Niksipirkka: vanhoista monitoreista askartelet näppärästi itsellesi nuorekkaat diskovalot

Ilmeisen suosittu teinibändi The Kilians - kohtalainen groove ja ihq laulaja, mutta tyypit erehtyvät, jos luulevat, että kaikki ovat jo unohtaneet The Strokesin. Plagioijat!

Yksi monista diskoista mensan alakerrassa - tiskijukan olan yli kuvattuna

Myö hämyisinä

Paikalliset opiskelijabaarit ovat myös mahtavia: Studentenkeller eli StuK on pieni, räkäinen ja täynnä, eli juuri täydellinen. Moritzbastei puolestaan on iso, keskiaikainen ja täynnä: mahtava. Molemmat ovat halpoja ja nuorekkaita, ei mitään seduloita.

Näin vietämme viimeiset kaksi viikkoa Leipzigissa:


(No toivottavasti vain tämän loppuviikon.)