lauantai 2. toukokuuta 2009

Kuu vaihtui, meininki ei

Helei. Kirottua on jättää blogin kirjoittaminen näin pitkäksi aikaa hunningolle, on liikaa kerrottavaa. Pitänee yrittää sähketyylillä.

- Viime viikonloppuna oli Museumsnacht - kaikkiin kylän museoihin pääsi yhdellä pääsymaksulla, joka oli kuusi euroa, ja museot olivat auki kello yhteen yöllä. Kävimme tinasoturi-, epyktiläis- ja kaupungin museossa, sekä Grassi-galleriassa, jossa on vähän kaikkea. Tinasoturipläjäys oli aika huima: esimerkiksi Leipzigissa tapeltu kansaintaistelu 1830 oli rekonstruoitu yli kymmenen tuhannen tinaukkelin voimin. Harrastus sekin. Egyptiläismuseo oli ihan kiva, jokseenkin aika pieni. Eivät ehtineet egyptologeiksi kutsutut saksalaisherrasmiesvarkaat nyysiä tarpeeksi krääsää Egyptistä, kun englantilaiset ehtivät ensin. Grassi-galleriassa hienointa oli Joe Colombon 60-lukulaiskalusteet ja käyttöesineet. 60-luvun avaruusmuoti voisi tehdä comebackin, pronto. Täältä löytyy kuvia Colombon muovihökötyksistä.

- Viikonlopun päätteeksi kävimme Leipzigin panometrissä, joka on ympyrän muotoinen vanha kaasusäiliörakennus (tms.), jonne muuan taiteilijasetä on tehnyt taideteoksen Amazonin sademetsästä. Teos oli hienosti rakennettu, yhdistellen digikuvaa, maalausta, ääni- ja valoefektejä.

- Viime keskiviikkona sattui hassu tapaus. Kävimme nimittäin vaihtaribileissä, joka oli melko vaisu esitys. Musiikki oli heikkoa ja kovalla, olut Lidlistä ja disko pimeä. Joten aloimme valua pois sieltä keskiyön jälkeen. Sisään mennessämme jätimme takkimme narikkaan, ja saimme yhden yhteisen narikkalipun. Mutta takkeja noutaessa tuli hätä käteen. Uusi narikkatyttö (tytötellä saa tässä tapauksessa) suostui antamaan vain yhden takin, Helinin, koska yhden narikkalipulla saa yhden takin, piste. Yritin änkyttää, että bitte bitte meine jacke, koska näin sen jo tuon Kerberoksen kädessä. Typykkä tonki takin taskuja ja kysyi: "Mitä sinulla on taskussasi?" No eihän nyt keskimääräinen suomalaismies tiedä taskujensa sisältöä. Nenäliinan vielä arvasin, samoin purkan, mutta muistitikkua en muistanut. Enkä osannut edes sanoa, minkä merkkinen takki on. Helin ratkaisi tilanteen lopulta, kun hänellä välähti, että takin taskussa oleva purkka on sellaista laatua, mitä ei saa Saksasta ja se on JENKKIÄ. Vasta silloin virkaintoinen puhvipiika luovutti omaisuuteni takaisin. Kiitos JÄNKKI!

- Vappukin oli. Sitä ei täällä paljon juhlita, mutta me juhlimme muutaman muun suomalaisen kanssa. Simaakin oli, hirveän makuista. Kuopiolaiset eivät laita simaan appelsiinia, hullut. Munkkiakin oli, s'oli hyvää. Illan päätteeksi hävisimme futispubissa saksalaisille pöytäjalkapallossa noin 11-0. Mokomat lierot asuvat varmasti sen pöydän alla, pelaavat päivät.

- Opiskelu alkaa työllistää pikkuhiljaa. Tänään kuitenkin olimme lahnoja puistossa, evääksi oli herkkua kuskussalaattia. Huomenna lisää sitä samaa, kenties.