Siniseksi muna muuttuvi...
"Munan pitää olla läsnä itsessään..."
Ihku glitter-marmorisointi päälle
Valmis
Munakavalkaadi feat. kanakynäNimittäin päättipä Olli ostaa itselleen muodikkaan miniläppärin internetistä. Perusteellisten tutkiskelujen jälkeen oikea malli löytyi, ja eräs saksalainen nettikauppa kauppasi sitä miellyttävän edulliseen tarjoushintaan. Tyypilliseen tapaansa sankarimme tilasi ja maksoi läppärin noin 0.6 sekunnin harkinnan jälkeen ja jäi odottamaan.
Vaan ei kuulunut konetta lähipäivinä. Eikä vastattu sähköpostikyselyihin toimitusajasta. Hiljalleen hiipi huolestuminen alitajunnasta välitajunnan kautta tajuntaan ja sieltä näppäilynä googleen. Hakukone suuntasi saksalaiselle nettifoorumille, jossa sadat urpot (sic!) valittivat kyseisen nettikaupan vieneen rahat. Hups.
Ilmeisesti firman, the one and only Abtron Computer Systems, bisnesidea on myydä ääliöille (kuten allekirjoittanut uros) tuotteita, joita heillä ei ole. Kunhan ääliö on maksanut, leikkii firma tyhmää, eikä inahdakaan, ennen kuin Saksalaisen Oikeusjärjestelmän Edustaja koputtaa ovelle Käskymuodossa Kirjattu Dokumentti kädessään. Jos joka kymmenes luovuttaa, ja antaa kusipäisen (pardon my french) firman pitää vääryydellä hankkimansa rahat, bisnes kannattaa, oletan.
Erittäin virallinen oikea kirje tuli jo lähetettyä varjofirmalle, jossa lukee, että rahat takaisin kiitos nam. Ja seuraavatkin askeleet byrokratian ihanassa tangossa ovat myöskin hyvin tiedossa, joten eivätköhän ne hillot sieltä jossain vaiheessa takaisin tule.
Tietenkin hälytyskellojen olisi pitänyt soida jossain vaiheessa ennen tilausta, mutta hoksottimet eivät ilmeisesti pelanneet turhan hyvin, ja halpa hinta hämäsi. Abtronin nettisivut ovat melko yksinkertaiset, mutta esimerkiksi suosittuun verkkokauppa.comiin verrattuna suorastaan monimediaaliset. Ja onhan kaupan tarjoama valikoima aivan liian laaja ollakseen uskottava. Ilmeisen tarpeellinen oppitunti oli tämäkin näköjään.
Toinen oppitunti oli yhteinen. Leipzigin kaduilla haahuillessamme törmäsimme myyntinaiseen, joka oli varsin puhelias ja ehana. Tarjosi sanomalehtiä kahdeksi kuukaudeksi ilmaiseksi, siis ilmaiseksi, ei mitääääääääään koukkua. Piti kuulemma testata uutta postinkantajaa, jotta tuoko hän lehdet oikea-aikaisesti postilaatikkoon. Ja ei mitääääääääääääääään jekkuja. Joten antakaapas juntit osoitteet, pankkitilin numerot ja muut simmottiset. No annettiin, tai siis toinen meistä antoi, jotta Olli saisi lukea die Zeitia.
Parin päivän päästä selvisi, että myyntinainen oli haiseva mätämuna. Valehteli meille päin naamaa, ja saamamme osa "sopimuksesta" (vaikkemme edes tienneet, että solmimme sopimuksen) oli mahdollisimman epäinformatiivinen. Nettietsinnän tuloksena selvisi, että kyseisen firman bisnesidea on yrittää saada nuijilta allekirjoitus paperiin, jolla he suostuvat ottamaan lehden ilmaiseksi kahdeksi kuuksi. Sitten paperit "hukkuvat" kahdeksi kuuksi, lehteä ei näy, kuulu. Tulee vain lasku, jossa pyydetään tyhmää ääliötä maksamaan vuoden tilaus, joka käynnistyi siitä hetkestä, kun kahden kuukauden testiaika on ohi. Hups.
Onneksi tiedämme, kuinka näidenkin mätämunien kikkoja voi torjua. Pistää vaan ihmetyttämään ihminen, joka ammatikseen valehtelee ihmisillä päin naamaa. Menee usko ihmiseen, voi sentään. Itseensä myös, ettei edelleenkään tajua ilmaisten lounaiden olevan silkka myytti.
Viikko sitten käytiin ekoissa vaihtaribileissä. Small talkin aloittaminen oli aavistuksen nihkeää, kun vaihtareita on reilusti toista sataa. Muutamien puolalaisten ja tshekkien kanssa tuli sentään jutusteltua, ja se poikikin kutsun paistettuja perunoita syömään puolalaisten kämpille. Tiistaina käytiin, hyviä perunoita olikin. Suomalaisiakin täällä on jokunen, Tampereelta ja Turusta.
Sää on ollut jumalainen jo puolentoista viikon ajan, joten siltä osin lumisadeuutiset Keski-Suomesta saavat aikaan hilpeitä reaktioita. Varsin mannereurooppalainen meininki täällä.
Alkavan viikon ohjelmaan kuuluu paitsi vaihtreiden tutustumisilta, myös jotain opiskeluksi kutsuttua toimintaa, jossa nuoret ihmiset kuuntelevat, kuinka vanhat puhuvat. Vaikuttaa joltain kummalliselta saksalaiselta riitiltä. Kai sitäkin olisi kokeiltava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti